Miekkamestarin oppipoikana

Tervehdys pitkästä aikaa. Vaikka musta ei kuulunutkaa hetkeen mitään, niin täällä on edelleen kaikki oikein hyvin. Pikkuhiljaa Japanissa asuminen ja opiskelu on alkunut tuntua varsin luonnolliselta. Tämän seurauksena aika on saanut siivet selkäänsä ja tajusin joku päivä sitten, että olen ollut täällä jo yli kaksi kuukautta (!). Opiskeluitten suhteen on ollut varsin paljon töitä, kun pelkkien japanin opintojen suhteen joka päivä on pari pistokoetta sekä läksyjä, ja joka viikko pitää kirjoittaa aine sekä tästä eteenpäin esittää myös lyhyt puhe. Kun vielä ottaa huomioon jokapäiväiset keskustelut japanilaisten opiskelijoiden kanssa, niin kesän loppuun mennessä japaninkielen taitoni pitäisi olla jo varsin hyvä. Koitan sitten syyspuolella tehdä vähän kevyemmän lukujärjestyksen, että voi ottaa rennommin.

Opiskelukiireet ja laiska blogin päivitys eivät kuitenkaan suinkaan tarkoita sitä, että seikkailut Japanissa olisivat päässeet loppumaan. Tarinoita riittää paljon kerrottavaksi kesällä ja varmasti vielä vuosiksi eteenpäinkin. Esimerkiksi viime viikonloppuna vierailimme Gifun lähellä "Gujou hachiman":issa, missä kiipesimme muun muassa vuorelle, jonka rinteellä oli aavemainen hylätty kylä. Vuorelta löytyi myös vesiputous, jonka alla meditoin ukkosen jyristessä samaan aikaan vuorten rinteillä. Se oli varsin vaikuttava - joskin hiukan tuskallinen kokemus.

"Dorei himesama no taki" eli orjaprinsessan vesiputous

Ukkosesta puheenollen olen löytänyt nimelleni mieleiseni japanilaisen kirjoitusasun. "Raine" voidaan kirjoittaa allaolevilla kanjeilla, joiden eräät lukutavat ovat "rai" ja "ne". Ensimmäinen tarkoittaa ukkosta tai salamaa (joille käytetään japanissa samaa nimeä) ja toinen tarkoittaa ääntä. Nimeni on siis japaniksi "ukkosen ääni".

雷音

Tänään tarkoituksenani on kuitenkin kirjoittaa meneillään olevasta samuraikoulutuksestani Japanissa. Mainitsin aiemmin, että Chukyon yliopistolla on kaksi kampusta: parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä oleva Nagoyan kampus ja reilun puolen tunnin metromatkan päässä oleva Toyotan kampus. Toyotan kampuksella on tarjolla paljon kursseja erilaisista urheilulajeista ja siellä on eräs rakennus omistettuna pelkästään japanilaisten taistelulajien harjoittamiseen. Nagoyan kampuksella olevien japanin kielen opintojen vuoksi en nyt kevään aikana voinut ottaa kursseja Toyotassa, mutta tarkoituksenani olisi opiskella siellä enemmän syksyllä.

Puoli vuotta aikaisemmin Nagoyaan saapunut senpaini Tero on opiskellut kendoa Toyotassa ja tarjoutui eräänä viikonloppuna ottamaan mut mukaansa treeneihin tutustumaan lajiin. Kyseessä on hyvin vanha arvostettu kendokoulukunta nimeltänsä "Yagyo Shinkage-ryu". Edokaudella shoguni Tokugawa Ieyasu valitsi tämän kyseisen koulukunnan viralliseksi miekkailutyyliksi perheelleen. Toyotan kampuksella opettava Ishiguro-sensei on eräs tämän lajin korkea-arvoisimmista mestareista. Kun esittelin etseni senseille, niin hämmästyksekseni hän esittelikin itsensä minulle suomeksi (!). Sain kuulla Terolta että mestarilla on (jostain syystä) todella suuri kiinnostus Suomea ja suomalaisia kohtaan, ja hän on harrastuksenaan jopa opellut joitain fraaseja suomenkieltä.

Treenien loppupuolella sain ensimmäistä kertaa käteeni oikean teroitetun katanan ja pääsin kokeilemaan "tameshikiriä" eli miekan testaamista (yleensä leikkaamalla tatamimattorullia). Alla on lyhyt videopätkä ensimmäisistä leikkausyrityksistäni:

Kuten videosta näkyy, niin en tässä vaiheessa vielä omistanut kendopukua, joten käytin ninjutsupukuani treeneissä.  Eniten huomautuksia miekankäytöstäni senseiltä on tullut siitä, että tyylini on liian "ninjamainen"; koska kyseessä on ylväs laji, niin kaikki tekniikat pitäisi tehdä isosti ja ryhdikkäästi leuka pystyssä kuin shuguni.

Tameshikirisession lopputulos

Jo tämä ensimmäinen kendon treenauspäivä oli moni puolin varsin hämmentävä kokemus. Sensei ei suostunut ottamaan maksua vastaan treeneistä koska olemme opiskelijoita. Kävimme välillä syömässä ja sensei vaati saada maksaa meidän ruokamme. Treenien jälkeen sensei ehdotti, että lähtisimme hänen kanssaan ihailemaan kirsikankukkia läheiseen sakuramatsuriin. Emme kehdanneet (emmekä halunneet) kieltäytyä. Sensei järjesti meille mukaan matsuriin vielä virvokkeita sekä seuraksi pari tyttöä Chukyon yliopistosta.

Kuuden tunnin treenien jälkeen vuorossa oli sakuramatsuri

Tästä eteenpäin lauantaipäiväni on kulunut yleensä aika pitkälti siihen, että olen matkannut aamulla Toyotan kampukselle kendotreeneihin ja päässyt takaisin monesti vasta iltaan mennessä. Viime viikolla lainasin eräältä opiskelijalta pyörää ja näin ollen treenien päälle tuli vielä tunnin pyöräreissu molempiin suuntiin. Se että sensei tarjoaa meille ruuat on muodostunut jo tavaksi, vaikka aina yritänkin tarjoutua maksamaan. Lisäksi olen saanut senseiltä käyttööni gi:n, hakaman ja shinain (harjoitusmiekan) sekä lahjaksi sensein tekemän miekan tsuban. Tuntuu myös hassulta löytää aina välillä itsensä opettamasta suomenkieltä japanilaiselle miekkamestarille...

Sensein suomenkielen oppikirja

Sensei on pyytänyt mua ja Teroa esiintymään lajinäytökseen läheiselle Meijon yliopistolle ensikuun lopussa. Lisäksi sensei on ehdottanut mua esiintymään syyskuussa järjestettävän festivaalin yhteydessä olevassa tameshikirinäytöksessä. Täytyy siis yrittää parhaansa, ettei aiheuta mestarille pettymystä.