Fuji-san, Epilogi

Tarinan viimeinen osa on viipynyt erinäisistä kiireistä johtuen. Tärkeimpänä niistä eilen ollut kendonäytös yli tuhannelle ihmiselle. Olen treenannut sitä varten Japaniin tulostani lähtien, joten nyt on helpottunut olo kun kaikki meni todella hyvin. Mutta tästä ja muista seikkailuista lisää joskus toiste. Palataan sitä ennen vielä telttailemaan Fuji-sanin juurelle.

---

Lyhyiksi jääneiden yöunien ja kahden täyden vealluspäivän jälkeen oli mahtava lepuuttaa ruumista ja mieltä luonnon helmassa. Nukuinkin pitkälle seuraavaan päivään, ja päätin sen jälkeen suunnata haahuilemaan kaupunkiin etsimään uusia seikkailuja. Paljon kuvia tästä ei ole, sillä kamerani päätti sanoa tuona päivänä itsensä irti. Olin kuitenkin ylpeä siitä, että se oli jaksanut vuoren laelle asti missä sitä eniten kaipasin.

Fuji sengen jinja päiväsaikaan - huomaa oikealla näkyvä teatterilava

Oli aivan erityinen syy miksi olin halunnut päättää vaelluksen vuorelta juuri Fuji-Yoshidaan. Olin nimittäin kuullut, että jossain Fuji-sanin lähistöllä sijaitsee huvipuisto, jossa on Japanin isoimmat ja eeppisimmät vuoristoradat. Selvitin, että puiston nimi on "Fuji-Q Highland", ja että se sijaitsee juuri Fuji-Yoshidassa. Aokigaharan metsästä alkunsa saanut seikkailu pääsisi nyt siis päätökseensä vähän hilpeämmissä tunnelmissa.

Olin kuullut, että puisto on äärimmäisen suosittu loma-ajan ulkopuolellakin, joten koitin päästä sinne seuraavana päivänä heti avaamisen jälkeen. Ostettuani lipun suuntasin heti ensimmäiseksi jonottamaan lähimpänä olevaan mielenkiintoiselta näyttävään vuoristorataan nimeltänsä "Eejanaika". Se on 76 metriä korkea ja liikkuu maksimissaan 126 km/h. Erikoisinta siinä on, että jokaisessa istuimessa on oma moottori, jonka avulla se voi pyöriä 360 astetta akselinsa ympäri. Tämän seurauksena vajaan minuutin kestävän ajon aikana matkustajat pyörähtävät 14 akselinsa ympäri, mikä on hallitseva maailmanennetys. Ajokemus oli loppujen lopuksi paljon miellyttävämpi kuin ehkä kuulostaa - sen aikana kyllä katosi paikoin täysin käsitys siitä miten päin on ja mihin päin on liikkeellä. Alla jonkun ihmisen kuvaama video tästä kyydistä:

Eejanaikkaan jouduin odottamaan melkein kaksi tuntia, sillä kovan tuulen takia laitetta käytettiin vain yksi vaunu kerrallaan. Seuraavaksi kiirehdin puiston kuuluisimpaan vuoristorataan nimeltänsä "Fujiyama". Valmistuessaan vuonna 1997 se oli maailman korkein ja nopein vuoristorata. Se on 79 metriä korkea, kulkee 130 km/h ja siinä on 70 metrin pudotus. Alla video tästäkin kyydistä; huomatkaa erityisesti horisontin täyttävä ylväs Fuji-san:

Puisto oli täyttynyt iltapäivää kohti entistä enemmän, joten jouduin jonottamaan Fujiyamaan peräti yli kolme tuntia. Pian piti jo suunnata kohti Nagoyaan lähtevää bussia, joten tällä kertaa jäivät näkemättä kaksi puiston neljästä legendaarisesta vuoristoradasta. Vaikka suurin osa ajasta menikin jonottaessa käynti oli silti ehdottomasti sen arvoinen. Jos tilaisuus tulee, niin suuntaan sinne vielä toistekin.

Poistuessani huvipuistosta kamerani heräsi taas yllättäen eloon - saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa

Tähän päättyy tarina Samurainen matkasta Fujille ja takaisin.

Mutta seikkailu Japanissa ei ole vielä ohi...

Fuji-san, 4. näytös: Alas läpi pilvien ja yön

Jatketaan matkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Olemme siis vielä Fuji-sanin laella - tavoitteet on saavutettu, mutta vielä on edessä pitkä taival takaisin sivilisaation pariin.

Sukellus sankkaan pilveen oli mielenkiintoinen. Tuntui kuin olisi haaluillut jossain toisessa todellisuudessa. Reitti suuntasi koko ajan alaspäin, mutta oli mahdotonta arvioida sijaintia tai korkeutta. Sankimman pilvikerroksen hälvettyä olimme vielä pitkään kaukana jossain yllä pilvien ja päämääränä oleva maankamara tuntui olevan epätodellisen kaukana.

Alaspäin viidennelle asemalle menevä reitti oli eri kuin ylöspäin menevä yhteentörmäysten välttämiseksi. Tämä reitti kauttaaltaan hiekkapohjainen, joten sitä saattoin halutessaan koittaa "luistella" alaspäin. Reitti helppokulkuisempi kuin ylöspäin menevä, mutta tylsempi matkata. Matkanteko alaspäin oli nopeampaa, mutta tuntui lihaksissa vähintään yhtä paljon kuin ylöspäin meno.

Axel keräämässä voimia seuraavaa etappia varten

Päästyämme alas takaisin viidennelle asemalle pakkasimme siellä mukaan telttamme ja sinne jättämämme varusteet. Tämän jälkeen retkikunta jakaantui kahtia, siltä kaksi tovereistamme oli tyytyisiä tähän astiseen suoritukseen ja päätti jatkaa matkaa bussilla. Itse halusin kuitenkin viedä tämän seikkailun loppuun asti omin jaloin ja varustuksin.

Matkalla alaspäin löysin vielä toisen geokätkön. Siellä oli sisällä geomitali,

jonka olisi tarkoitus matkata kätköstä toiseen kohti Okinawaa.

Paluumatkalle viidenneltä asemalta alaspäin olin valinnut Yoshidan reitin, joka on tällä hetkellä ainoa virallinen reitti vuoren juurelta asti. Silti sekin oli varsin metsittynyt, sillä hyvin harva ihminen kiipeää Fuji-sanille pohjalta asti. Reitti on myös historiallisesti merkittävä, ja sen varrelta löytyy monia vanhoja shinto-pyhäkköjä ja teehuoneita.

Tässä vaiheessa yö oli jo ehtinyt laskeutua Fuji-sanin rinteille, joten joiduimme mutkittelemaan rinnettä alas jälleen otsalamppujen valossa. Reitillä oli tasaisin välein erikoisia vanhoja rakennelmia; ikään kuin kouruja ja altaita, joista joihinkin oli aseteltu eri värisiä kiviä. Ne vaikuttivat pimessä oudon aavemaisilta, eikä niiden merkitys ole vieläkään tarkalleen selvinnyt mulle. Lueskelin jälkeenpäin että Yoshidan reitillä on havaittu silloin tällöin karhuja, mutta otsalamppujen valo onnistui pitämään ne kyllä hyvin loitolla.

Yoshidan reitti saa alkunsa Fuji-Yoshida nimisestä kaupungista. Historiallisesti matka Fujille on aloitettu "Fuji-san sengen Jinja":sta, joka on Fujille omistettu Shinto-pyhäkkö. Olin merkinnyt tuon määränpään koordinaatit GPS-paikantimeeni. Pimeä tiheä metsä tuntui jatkuvan aina vaan ilman merkkiäkään sivilisaatiosta, vaikka paikantimen ja karttani mukaan meidän piti olla jo vajaan kilometrin päästä kaupungista. Jatkoin kuitenkin luottavaisesti eteenpäin ja lopulta otsampun valokiilaan ilmestyikin pyhätön valtava portti:

Päästyämme Fuji-yoshidaan tapasimme siellä bussilla alastulleet retkikunnan jäsenet. Suuntasimme yhdessä nauttimaan sivilisaation tarjoamista ylellisyyksistä, joita olimme olleet pitkään vailla - nimittäin sisätilasta, lämpimästä ruuasta sekä WC:stä. Kohotimme yhdessä maljan sille että koko retkikunta oli selviytynyt täysilukuisena alas asti ja kaikki olivat nyt ylvään Fuji-sanin valloittajia.

Tämän jälkeen muut retkikunnan jäsenet olivat jo niin voipuneita, että he halusivat suunnata suoraan takaisin kohti Nagoyaa. Omalta osaltani matka ei ollut kuitenkaan vielä ohi - oli vielä jotain minkä tekemisellä haluaisin kruunata tämän seikkailun. Niinpä hyvästelin toverini, ja suuntasin taskulamppuni kanssa takaisin öiseen sateiseen metsään etsimään paikkaa teltalleni...

Fuji-san, 3. näytös: Taivaallisen saaren aarre

Palataan seuraavaksi pilvien yläpuoliseen valtakuntaan Fuji-sanin laelle.

Auringon noustua päivä oli selkeä ja ympärillä levittäytyvät maisemat olivat henkeäsalpaavia. Tuntui siltä kuin olisi ollut korkealla ilmassa leijuvalla saarella, joka lipui hiljalleen Japanin ylitse. Jos olette nähneet studio Ghiblin elokuvan "Laputa, niin tiedätte suunnilleen mitä tarkoitan.

Huipulle oli auringonnousuun mennessä selvinnyt muitakin väsyneitä matkaajia, vaikka virallinen kiipeilysesonki olikin jo ohi. Ihmiset olivat uupuneen vaitonaisia, mutta silti heidän kanssaan koki kummallista yhteenkuuluvuutta - olimmehan kaikki selvinneet lopulta yhteiseen päämääräämme.

Huipulla pari pientä rakennelmaa, joiden tekoon oli käytetty huipulla olevia laavaperäisiä kiviä. Erään huipun laella oli lisäksi vanha sääasema. Mihin ikinä Japanissa liikkuukiin vastaan tulee vähän väliä "Torii"-shintoportteja. Fujisanin huippukaan ei ollut tässä poikkeus - täällä ne tosin olivat jostain syystä kaikki valkoisia.

Vaikuttavinta huipulla oli tietenkin itse Fuji-sanin kraateri. Kyseessähän on siis edelleen aidosti aktiivinen tulivuori, jonka purkautumissykli on historiassa ollut noin 300 vuotta. Edellisestä purkautumisesta on kulunut itse asiassa jo 305 vuotta, mutta kraateri näytti ainakin tällä kertaa vielä varsin säyseältä. Alle koottuna joitakin kuvia huipulta kraaterista ja sen ympäristöstä:

Ennen kuin voisi suunnata takaisin alaspäin oli edessä vielä huipulla suoritettava tehtävä. Mainitsin siitä jo ohimennen kertoessani matkassani olevista amuleteista. Mainitaan pohjustukseksi ensin muutama sananen "geokätkeilystä".

Ympäri maailmaa mitä erikoisimmista paikoista löytyy ihmisten piilottamia "geokätköjä". Geokätkön voi löytää vahingossakin, mutta jos niitä haluaa lähteä etsimään, niin internetistä löytyy niiden GPS-koordinaatteja. Löydettyään paikan (GPS:n antamalla tarkkuudella) ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että paikallistaa usein hyvin piilotetun geokätkön. Löydettyään geokätkön sen voi merkitä löytämäkseen. Lisäksi sen sisällä on usein ihmisten jättämiä pieniä aarteitä, joista voi ottaa yhden mukaansa, kunhan jättää sinne itse jotain tilalle. Lisätietoa geokätkeilystä löytyy täältä.

Geokätköistä voi joskus löytää ns. "geomitaleja", joiden tarkoitus on kiertää kätköstä toiseen. Ennen Japaniin lähtöä matkaan saamani geomitali oli omistettu edesmenneelle ympäri maailmaa moottoripyörällä kierrelleelle seikkailijanaiselle. Mitalin tarkoituksena oli kiertää ympäri maailmaa mahdollisimman monessa eri paikkaa. Kun katsoin netistä, että Fuji-sanin huipulta löytyy kuin löytyykin geokätkö, niin olin varma että se olisi paikka, jonne mun kuuluisi tuo mitali seuraavaksi viedä... 

GPS osoitti suuntaa kohti Fuji-sanin erästä huippua nimeltänsä "Haku-san".

Sinne menevän polun eteen oli vedetty naru, joka ei kuitenkaan onnistunut mua juuri hidastamaan.

Kätkö löytyi lopulta pienen kivikasan alta piilotettuna

Kätkön sisällä oli vihko, johon merkitä käyntisä sekä purkki geomitaleja varten.

Jätettyäni mitalin sinne odottamaan seuraavaa löytäjäänsä saatoin todeta tehtävän suoritetuksi

Jätin kätköön suomi-pinssin, ja otin sieltä vaihtokauppana bandannan, jossa lukee "Japani"

Tehtävä on siis suoritettu palkkana siitä mulla on nyt taatusti eeppisin otsanauha, joka mulla on koskaan ollut. Ajatella että se on ollut jo pitkän aikaa odottamassa mua Fujin laella mun siitä tietämättä.

Ei huolta - kraateri ei ole purkautumassa vaikka siltä kenties näyttääkin.

Kellon lähestyessä pian puolta päivää taivaan täytti pikkuhiljaa sankka pilviharso ja satunnaisia haivenia siitä kiertyili vuoren laelle asti. Tämä oli merkki siitä, että on aika sitoa otsanauha päähän, pistää miekka olalle, ja sukeltaa pilveen suuntana maankamara kaukana tuolla jossain..

Väli-aika: Tarjolla jotain outoa ja söpöä

Seikkailu Fuji-sanilla on nyt päässyt kokolailla puoliväliin, joten on aika pitää pieni väliaika.

Nyt on nimittäin koittanut 42. blogimerkinnän hetki!
Sen kunniaksi tarjolla on satunnainen valikoima kuvia tästä oudon söpöstä maasta.. ;)

Katukuvaa Ikebukurosta

Kissabussiin en ole vielä törmännyt, mutta koira- ja pandabussiin kylläkin;

Oikealla on Hachiko-basu (ks. kommentit Shibuyasta)

Viitsiikö mitään näin söpöä edes syödä?

Mun nimelläni varustettu synttäriasetelma puolen vuoden takaa

 Lähes kaikilla asioilla on Japanissa oma söpö maskottinsa. Yllä Iwakuran tunnus (tyttö karppipuvussa), Tokion liikenneverkon Suica-pingviini sekä Inuyaman koirasamurai.

Historiallisen museon myymälästä löytyy Chibi-versioita Japanin suurimmista sotasankareista. Mitähän Suomessa mahdettaisiin tykätä jos esimerkiksi Mannerheimista tehtäisiin yhtä söpö pehmoleluversio.

Ninja ja hänen uskollinen Tanuki-ystävänsä

 Mulla olikin pitkän aikaa koulumatkalla sellainen olo, että mua tarkkaillaan.

Sitten eräänä päivänä tajusin vilkaista erään talon 5. kerroksen ikkunaan...

Sisua löytyy näemmä Japanistakin

 "Avaruusvaha" 5 euron hintaan? No ei auttanut muu kuin ostaa lippu ja mennä katsomaan...

"Avaruus suihku TV -Ruokalaa" en tosin ikävä kyllä ehtinyt testaamaan 

Hello-kitty goes ninja

 Kumpi on söpömpää - kissa tiikeripuvussa vai jänis koalapuvussa?

Tuolisukat - sekä söpöä että käytännöllistä!

Pistetään Lord Garmadon säätiön iloksi loppuun vielä ote Chukyon yliopiston Cheerleader-porukan showsta:

Tälläistä tältä erää. Ensi kerralta jatketaan matkaa maailman eeppisimmästä paikasta Fujin laelta, ja yritetään lähteä etsimään sinne piillotettua aarretta...

Fuji-san, 2. näytös: Ylös kohti auringonnousua

Perinteinen japanilainen tapa kiivetä Fuji-sanin laelle on tehdä se yön aikana, että pystyy seuraamaan huipulta auringon nousua. Päätimme yrittää tätä klassista tapaa, vaikka yöunet jäivätkin varsin lyhyiksi ja pimeässä kipuaminen on monin tavoin hankalampaa. Matkanteko helpottui kuitenkin kummasti, kun pystyimme jättämään teltat ja osan varusteista 5. asemalle, ja ottamaan mukaan vain se mitä tarvitsee matkaan huipulle ja takaisin.

Turvallisempaan kiipeilyaikaankin Fuji-sanilla kuolee silloin tällöin ihmisiä.

Reitti viidenneltä asemalta ylöspäin oli alkuun parempikuntoista ja helppokulkuisempaa kuin alkumatkasta Shojin reitillä. Matkanteko oli tosin hitaanpaa, sillä rinteen jyrkkyyden kasvaessa reitti mutkitteli jatkuvasti. Ylempänä reitti tosin muuttui paikoin varsin kiviseksi, ja välillä joutui oikein miettimään mistä tukea ottaen ylöspäin kannattasi kivuta. Itse nautin tästä oikeammasta vuorikiipeilyn tunteesta, mutta ihmettelin miten japanilaiset vanhukset ja lapset oikein selviävät tästä.

Noustaessa ylöspäin lämpötila alkoi laskea ja siellä kävi paikoin kova tuuli. Olin kuitenkin varautunut hyvin, eikä itselleni suomalaisena vuoren kylmyys yltänyt niihin arvoihin mitä japanilaiset olivat etukäteen pelotelleet. Ilman happipitoisuuden heikkenemisen huippua lähetessä huomasi siitä, että hengästyi nopeammin ja lihaksista meinasi loppua energia. Pysähtymällä aina välillä hetkeksi vetämään rauhassa henkeä jaksoi taas jatkaa matkaa ylöspäin uusin voimin. En kuitenkaan kokenut mitään muita hapenpuutteen aiheuttamia oireita, joten en joutunut turvautumaan mukana olleeseen varahappeen.

Lähestyttäessä huippua nouseva aurinko alkoi pikkuhiljaa kajastaa horisontissa

Reilun neljän tunnin kipuamisen jälkeen saavutettiin lopulta matkan päämäärä:

Fuji-sanin huippu 3776 metrin korkeudessa

Sieltä oli aika pitää hyvin ansaittu tauko ja seurailla korkealla pilvien yläpuolella miten Japanin nouseva aurinko hiljalleen nousi ja valaisi maailman ympärillämme. Alla joitain kuvia näistä tunnelmista:

Fuji-sanin huippu on nyt siis lopulta saavutettu, mutta tämä seikkailu ei ole vielä ohi. Sitä ennen on edessä huipulla suoritettava tehtävä, ja sen jälkeen vielä pitkä matka takaisin alas...