Tuntemuksia ennen Suomeen paluuta

Tervehdys. Nyt ollaan saavuttu siihen pisteeseen, että ensimmäinen puolisko seikkailusta Japanissa alkaa olla takana, ja seuraana edessä vierailu rakkaaseen pohjolaan.

Vietin edellisen viikon Tokiossa, jossa tapasin muun muassa Tokiossa opiskelevia kavereitani, Japaniin viikoksi käymään tulleita Niinaa ja Markkua sekä aiemmin meille liftikyydin tarjonneita Tokiolaisia opiskelijoita. Ninjutsuopettajani Semi Tampereelta oli tullut myös pariksi viikoksi Japaniin treenimatkalle ja pääsin treenaamaan yhdessä hänen ja hänen mestarinsa kanssa.

Iloinen jälleennäkeminen Honbu-dojon sekä Shiraishi-Sensein kanssa.

Niinan ja Markun kanssa keisarin linnan läheisessä puistossa

Tokiossa pääsin ensimmäistä kertaa näkemään "Bon-odoria", joka on klassinen tanssi kesäfestivaalien yhteydessä

Tänä iltana oli "Saigo no Finrando-kai" eli viimeinen tapaaminen japanissa Suomeen syksyllä tulevien japanilaisten vaihtareiden kanssa. Saimme heiltä lahjaksi viuhkat, joihin oli maalattu meitä kuvaavat kanjit sekä kirjoitettu muistoja ja kuvia kevään varrelta.

Eilen kävin viimeisissä kendoharjoituksissa hyvästelemässä mestarini Ishiguro-sensein. Tänään olen hyvästellyt muut vaihtarit ja pakkailen parhaillaan vielä viimeisiä tavaroita mukaani matkaa varten. Suuntaan parin tunnin päästä kohti lentokenttää, josta lento kohti Suomea lähtee kello 10:30.

---

Seikkailu Japanissa tähän asti on ollut antoisa, vaikkakin kiireinen. Runsaan Japanin opiskelun ja japanilaisten opiskelijoiden kanssa keskustelun myötä olen onnistunut saavuttamaan kielitaidon, jolla pystyn jo aika luontevasti juttelemaan Japaniksi jokapäiväisistä asioista. Syyslukukauden aion ottaa opiskeluiden kannalta kevyemmin ja keskittyä enemmän muun muassa kendoon, kalligrafiaan sekä ajanviettoon japanilaisten opiskelijoiden kanssa.

Vaikka ajatus vuodesta vieraassa maassa tuntui alkuun todella pitkältä olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun. Kuten arvelinkin, neljän kuukauden jälkeen Japani on alkanut tuntua varsin kotoisalta ja ihmisiin on juuri alkanut kunnolla tutustua. Näin ollen tuntuisi todella pahalta jättää kaikki se taakse mitä täällä on saanut alulle. Tietäen että tulen olemaan täällä koko vuoden olen myös osannut elää paremmin hetkessä ja koittaa sulautua japanilaiseen elämäntyyliin vailla liikoja paineita siitä, että kaikkea mahdollista pitäisi koittaa kokea rajallisessa ajassa.

Olen myös tyytyväinen tekemääni ratkaisuun sen suhteen, että käyn tässä välissä Suomessa, vaikka se aika kalliiksi tuleekin. Näin pääsen kokemaan pienen käänteisen kulttuurishokin sinne tultuani ja toisaalta näkemään Japanin taas hieman uusin silmin tänne palattuani. Matkaillessa eräs suurimmista eduista on se, että palatessaan tajuaa mitkä asiat itselle omassa kotimaassaan ovat kaikkein tärkeimpiä. Monia niistä voi pitää itsestäänselvyyksinä, mutta oltuaan niistä erossa niitä osaa taas todella arvostaa.

Eräs tälläisistä asioista on tietenkin itselle läheiset ihmiset. Usein ihmisiä jotka ovat aina lähettyvillä ja tavoitettavissa ei osaa tarpeeksi suuressa arvossa. Vasta kun heistä päätyy tavoittamattoman matkan päähän ymmärtää kuinka kallisarvoisia he itselle todella ovat. Olen tavannut täälläkin monia hienoja ihmisiä, joita tulen varmasti kaipaamaan. Siitä huolimatta olen täällä ollessani tajunnut kuinka erikoisen ainutlaatuinen se tuttuvapiirini, joka vuosien varrella on muodostunut, todella on.

Tähän liittyen haluan mainita, että avasin Tokiossa ollessani lopulta viime viestissä mainitsemani mystisen paketin. Paketin sisältöä on vaikea lähteä tarkalleen kuvailemaan, mutta sanotaan vaikka että se oli pullollaan muistoja, tunteita ja tunnelmia puettuna erilaisten erilaisten tekstien, valokuvien ja objektien muotoon. Sen avaamisesta olisi varmasti ollut iloa aiemmallakin hetkellä, mutta toisaalta sen avaaminen hieman ennen paluuta Suomeen palautti vahvasti mieleen niitä asioita mitkä siellä ovat kaikkein tärkeimpiä. Vaikka sisällön suhteen oli monessa kohtaa vaikea pidätellä  naurua, sen myötä heräsi myös haikeus ja kaipuu Suomeen todella vahvana.

Ihmepaketin sisältöä

Ennen Suomen paluutani haluan vielä esittää pahoitteluni siitä, että olen vastaillut hitaasti viesteihin ja ollut heikosti tavoitettavissa Skypen kautta. En ole myöskään saanut lähettyä vielä niitä kortteja mitä lupasin, mutta vannon että lähetän syyslukukauden aika kortin kaikille, joiden osoitteen vaan tiedän. Olisin myös halunnut jakaa enemmän tämän reissun herättämiä ajatuksia ja tielle sattuneita outoja asioita tämän blogin kautta. Puolustuksekseni en osaa sanoa muuta kuin, että kirjoittaminen on itselleni hyvin aikaa vievää se vaatii oikeanlaisen mielentilan. Tällaisia hetkiä on koulu- ja seikkailukiireiden takia ollut keväällä varsin niukasti. En ole myöskään halunnut luoda Suomeen yhteydenpidosta itselleni liikoja paineita, vaan koittanut keskittyä elämiseen täällä, tässä ja nyt. Olen kuitenkin nauttinut paljon kaikista niistä viesteistä ja kirjeistä mitä olen Suomen suunnalta saanut, ja kerron kuulumia täältä päin mielin määrin sitten kun näemme Suomessa!

Saavun tänään aikaeron vuoksi vaivaiset neljä tuntia lähtöni jälkeen eli kello 14:30. Saavun Tampereelle lauantaina iltapäivällä, jolloin kaikki paikalle kykenevät ovat tervetulleita viettämään iltaa kanssani. Katso kommenteista tarkempia tietoja sekä alustavan ohjelmani elokuun alun suhteen.

NÄHDÄÄN PIAN SUOMESSA!

---

Pistetään loppuun vielä tunnelmia ilotulituksesta, jota olin katsomassa viime sunnuntaina. Ihmisiä oli paikalla sitä seuraamassa kymmeniä tuhansia ja ne istuivat kaduilla, jotka oli suljettu liikenteeltä. Video on otettu reilun kilometrin päästä laukaisupaikasta.