Fuji-san, 3. näytös: Taivaallisen saaren aarre

Palataan seuraavaksi pilvien yläpuoliseen valtakuntaan Fuji-sanin laelle.

Auringon noustua päivä oli selkeä ja ympärillä levittäytyvät maisemat olivat henkeäsalpaavia. Tuntui siltä kuin olisi ollut korkealla ilmassa leijuvalla saarella, joka lipui hiljalleen Japanin ylitse. Jos olette nähneet studio Ghiblin elokuvan "Laputa, niin tiedätte suunnilleen mitä tarkoitan.

Huipulle oli auringonnousuun mennessä selvinnyt muitakin väsyneitä matkaajia, vaikka virallinen kiipeilysesonki olikin jo ohi. Ihmiset olivat uupuneen vaitonaisia, mutta silti heidän kanssaan koki kummallista yhteenkuuluvuutta - olimmehan kaikki selvinneet lopulta yhteiseen päämääräämme.

Huipulla pari pientä rakennelmaa, joiden tekoon oli käytetty huipulla olevia laavaperäisiä kiviä. Erään huipun laella oli lisäksi vanha sääasema. Mihin ikinä Japanissa liikkuukiin vastaan tulee vähän väliä "Torii"-shintoportteja. Fujisanin huippukaan ei ollut tässä poikkeus - täällä ne tosin olivat jostain syystä kaikki valkoisia.

Vaikuttavinta huipulla oli tietenkin itse Fuji-sanin kraateri. Kyseessähän on siis edelleen aidosti aktiivinen tulivuori, jonka purkautumissykli on historiassa ollut noin 300 vuotta. Edellisestä purkautumisesta on kulunut itse asiassa jo 305 vuotta, mutta kraateri näytti ainakin tällä kertaa vielä varsin säyseältä. Alle koottuna joitakin kuvia huipulta kraaterista ja sen ympäristöstä:

Ennen kuin voisi suunnata takaisin alaspäin oli edessä vielä huipulla suoritettava tehtävä. Mainitsin siitä jo ohimennen kertoessani matkassani olevista amuleteista. Mainitaan pohjustukseksi ensin muutama sananen "geokätkeilystä".

Ympäri maailmaa mitä erikoisimmista paikoista löytyy ihmisten piilottamia "geokätköjä". Geokätkön voi löytää vahingossakin, mutta jos niitä haluaa lähteä etsimään, niin internetistä löytyy niiden GPS-koordinaatteja. Löydettyään paikan (GPS:n antamalla tarkkuudella) ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että paikallistaa usein hyvin piilotetun geokätkön. Löydettyään geokätkön sen voi merkitä löytämäkseen. Lisäksi sen sisällä on usein ihmisten jättämiä pieniä aarteitä, joista voi ottaa yhden mukaansa, kunhan jättää sinne itse jotain tilalle. Lisätietoa geokätkeilystä löytyy täältä.

Geokätköistä voi joskus löytää ns. "geomitaleja", joiden tarkoitus on kiertää kätköstä toiseen. Ennen Japaniin lähtöä matkaan saamani geomitali oli omistettu edesmenneelle ympäri maailmaa moottoripyörällä kierrelleelle seikkailijanaiselle. Mitalin tarkoituksena oli kiertää ympäri maailmaa mahdollisimman monessa eri paikkaa. Kun katsoin netistä, että Fuji-sanin huipulta löytyy kuin löytyykin geokätkö, niin olin varma että se olisi paikka, jonne mun kuuluisi tuo mitali seuraavaksi viedä... 

GPS osoitti suuntaa kohti Fuji-sanin erästä huippua nimeltänsä "Haku-san".

Sinne menevän polun eteen oli vedetty naru, joka ei kuitenkaan onnistunut mua juuri hidastamaan.

Kätkö löytyi lopulta pienen kivikasan alta piilotettuna

Kätkön sisällä oli vihko, johon merkitä käyntisä sekä purkki geomitaleja varten.

Jätettyäni mitalin sinne odottamaan seuraavaa löytäjäänsä saatoin todeta tehtävän suoritetuksi

Jätin kätköön suomi-pinssin, ja otin sieltä vaihtokauppana bandannan, jossa lukee "Japani"

Tehtävä on siis suoritettu palkkana siitä mulla on nyt taatusti eeppisin otsanauha, joka mulla on koskaan ollut. Ajatella että se on ollut jo pitkän aikaa odottamassa mua Fujin laella mun siitä tietämättä.

Ei huolta - kraateri ei ole purkautumassa vaikka siltä kenties näyttääkin.

Kellon lähestyessä pian puolta päivää taivaan täytti pikkuhiljaa sankka pilviharso ja satunnaisia haivenia siitä kiertyili vuoren laelle asti. Tämä oli merkki siitä, että on aika sitoa otsanauha päähän, pistää miekka olalle, ja sukeltaa pilveen suuntana maankamara kaukana tuolla jossain..