torstai 4. lokakuuta 2012

Fuji-san, 2. näytös: Ylös kohti auringonnousua

Perinteinen japanilainen tapa kiivetä Fuji-sanin laelle on tehdä se yön aikana, että pystyy seuraamaan huipulta auringon nousua. Päätimme yrittää tätä klassista tapaa, vaikka yöunet jäivätkin varsin lyhyiksi ja pimeässä kipuaminen on monin tavoin hankalampaa. Matkanteko helpottui kuitenkin kummasti, kun pystyimme jättämään teltat ja osan varusteista 5. asemalle, ja ottamaan mukaan vain se mitä tarvitsee matkaan huipulle ja takaisin.
Turvallisempaan kiipeilyaikaankin Fuji-sanilla kuolee silloin tällöin ihmisiä.
Reitti viidenneltä asemalta ylöspäin oli alkuun parempikuntoista ja helppokulkuisempaa kuin alkumatkasta Shojin reitillä. Matkanteko oli tosin hitaanpaa, sillä rinteen jyrkkyyden kasvaessa reitti mutkitteli jatkuvasti. Ylempänä reitti tosin muuttui paikoin varsin kiviseksi, ja välillä joutui oikein miettimään mistä tukea ottaen ylöspäin kannattasi kivuta. Itse nautin tästä oikeammasta vuorikiipeilyn tunteesta, mutta ihmettelin miten japanilaiset vanhukset ja lapset oikein selviävät tästä.
Noustaessa ylöspäin lämpötila alkoi laskea ja siellä kävi paikoin kova tuuli. Olin kuitenkin varautunut hyvin, eikä itselleni suomalaisena vuoren kylmyys yltänyt niihin arvoihin mitä japanilaiset olivat etukäteen pelotelleet. Ilman happipitoisuuden heikkenemisen huippua lähetessä huomasi siitä, että hengästyi nopeammin ja lihaksista meinasi loppua energia. Pysähtymällä aina välillä hetkeksi vetämään rauhassa henkeä jaksoi taas jatkaa matkaa ylöspäin uusin voimin. En kuitenkaan kokenut mitään muita hapenpuutteen aiheuttamia oireita, joten en joutunut turvautumaan mukana olleeseen varahappeen.
Lähestyttäessä huippua nouseva aurinko alkoi pikkuhiljaa kajastaa horisontissa

Reilun neljän tunnin kipuamisen jälkeen saavutettiin lopulta matkan päämäärä:

Fuji-sanin huippu 3776 metrin korkeudessa

Sieltä oli aika pitää hyvin ansaittu tauko ja seurailla korkealla pilvien yläpuolella miten Japanin nouseva aurinko hiljalleen nousi ja valaisi maailman ympärillämme. Alla joitain kuvia näistä tunnelmista:
Fuji-sanin huippu on nyt siis lopulta saavutettu, mutta tämä seikkailu ei ole vielä ohi. Sitä ennen on edessä huipulla suoritettava tehtävä, ja sen jälkeen vielä pitkä matka takaisin alas...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti