Ensimmäinen päivä Chukyon yliopistolla

Ensimmäinen aamu Nagoyassa keskiviikkona alkoi kaikkien vaihtareiden kokoontumisella asuntolan ala-aulaan, jossa käytiin läpi Nagoyan jätteidenkäsittelyjärjestelmää. Sen jälkeen suuntasimme japanilaisten tuutoreiden opastuksella metrolla yliopistolle. Chukyon yliopistolla on Nagoyassa kaksi osastoa, Nagoyan kampus ja Toyotan kampus, joista jälkimmäinen on noin tunnin bussimatkan päässä. Meille vaihtareille suunnatut opinnot ovat onneksi kaikki Nagoyan kampuksella.

Chukyon Yliopiston Nagoyan kampuksen päärakennus

Ensin meille esiteltiin "International Center", jossa hoidetaan kaikki vaihtareita koskevat asiat. Se on myös meidän vaihtareiden eräänlainen turvapaikka, jonne voi aina tulla jos tulee jotain kysyttävää. Siellä on lisäksi taukotila, jossa voi hengailla ja käyttää tietokoneita.

International Centerin taukotila

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli ensin orientaatioluento, jossa käytiin läpi käytännön asioita ja kevätlukukauden ohjelmaa. Luennon piti Yuka Onishi, joka on ollut meidän yhteyshenkilömme Chukyon yliopistolla. Oli hämmentävää kun olin piirtänyt mielessäni kuvan keski-ikäisestä japanilaisesta naisesta, ja hän näyttikin niin nuorelta, että luulin häntä ensiksi yhdeksi tuutoreista. Toisaalta japanilaisten naisten ikää on yleisestikin äärimmäisen vaikea alkaa arvailemaan.

Orientaatioluento pidettiin lähes kokonaan Japaniksi, joten olin tyytyväineen siihen, että olin tahkonut viimeisen vuoden aikana kahden vuoden japanin opinnot ja ehtinyt treenata suullista kielitaitoa Japanissa edelliset kaksi viikkoa. Meille selvisi, että opinnot alkavat kunnolla vasta ensi torstaina ja sitä ennen voi ottaa vielä aika rennosti. Meillä on lisäksi paljon mukavaa ohjelmaa tiedossa tulevan vuoden aikana. Kuten aiemminkin sanoin, käytännön asiat opiskelun suhteet tuntuvat varsin helpoilta, ja jos jossain vaiheessa alkaa pelottamaan, niin voi aina mennä saamaan henkistä tukea international centeristä tai joltain tuutorilta.

Meidän piti allekirjoittaa jokin asuntoon vuokraamiseen liittyvä paperi, jonka sisällöstä en juuri saanut selkoa, mutta luottavaisena pistin nimeni alle. Asuntoa varten piti lisäksi hankkia palovakuutus, joka oli vuodelta vajaa parikymmentä euroa. Japanilaiset kuulemma rakastavat byrokratiaa, joten odotin kauhulla minkälainen kaavakehirviö mahtaa olla edessä. Kaavake olikin nelisivuinen, kokonaan japaniksi kirjoitettu ja muutenkin varsin pelottava, mutta helpotuksekseni sain todeta, että se olikin jo täytetty ennalta, ja meidän piti vain kirjoittaa siihen nimemme alle (tosin neljään eri kohtaan).

Allekirjoitettu palovakuutus

Meille jaetusta kirjekuoresta löytyi infopareiden lisäksi pieni kirjekuori, jonka sisällä oli oma "hanko". Hanko on oma henkilökohtainen leimasin, jota Japanissa käytetään yleensä allekirjoiksen sijaan. ISEP-vaihto-ohjelman perusmaksuun sisältyy asunto ja elinkustannukset. Ainakin Chukyon yliopistossa tuo elinkustannuspuoli hoidetaan siten, että saamme joka kuun alussa 50000 jeniä, jonka voimme sitten käyttää oman vapaan harkintamme mukaan siihen minkä itse kukin meistä kokee elämisensä kannalta tarpeelliseksi. Rahat annetaan käteisellä (mitä ei voisi kuvitellakaan Suomessa), ja kuittaamme rahojen saamisen omalla henkilökohtaisella leimasimellamme.

"Raine's Seal of Approvall"

Orientaatioluennon jälkeen menimme syömään yhdessä Japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Japanilaisia ateriavaihtoehtoja oli runsaasti ja ruoka oli hyvää. Se tosin maksoi 300-500 jeniä (3-5 euroa) ateriasta riippuen, mikä on enemmän kuin 2,5 euron opiskelijaruoka Suomessa. Ilmeisesti japanissa opiskelijaruokailua ei tueta valtion puolesta yhtä paljon kuin Suomessa. Tuokaan hinta ei ole paljon, mutta toisaalta läheisistä ravintoloista saa lounaan melkein yhtä halvalla.

Ruokailuun jälkeen oli edessä "Japanese language placement test", jonka perusteella meidät sijoitettaisiin meille sopivan tasoisille japanin kielen kursseille. Se koostui kaksiosaisesta kirjallisesta kokeesta ja lyhyestä haastattelusta. Haastattelu oli ihan mukava kokemus ja siinä auttoi huomattavasti kahden viikon aikaisten seikkailujen tuoma kokemus japanin kielen puhumisesta. Kirjallisen kokeen ensimmäinen osa oli hyvin samankaltainen kuin suomalaisetkin kielikokeet. Se tuntui menevän aika hyvin, sillä kielioppiasiat olivat Suomessa ennen lähtöä tekemieni japanin tenttien jälkeen vielä tuoreessa muistissa. Toisen osan sai sitten kun oli palauttanut ensimmäisen. Se olikin sitten melkoisen tyrmäävä isku. Se oli kirjoitettu lähes kokonaan kanji-merkeillä, joita on yhteensä pari tuhatta, mutta joista itse osaan vain reilu sata. En rehellisesti sanottuna ymmärtynyt koko paperista juuri mitään, mutta ei kuulemma moni muukaan vaihtareista.

Kampuksen sisätilat ovat mukavan avaria verrattuna japanilaisiin taloihin yleisesti

Chukyon yliopistossa on tosiaan noin kolmisenkymmentä vaihtaria, joista suuri osa on yhdysvalloista, mutta vaihtareita oli myös mm. Koreasta, Australiasta, Saksasta ja Ranskasta. Joukossa on myös kolme muuta suomalaista: Jenni Turun yliopistosta ja Tuula sekä Tero Helsingin yliopistosta. Vaihtareiden kanssa meillä on ihan hyvä yhteishenki, ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Mutta nyt kun on kerran Japanissa, niin täytyy koittaa tehdä mahdollisimman paljon tuttavuutta myös japanilaisten opiskelijoiden kanssa.

Tuulin, Jennin ja Nicolen kanssa ostoksilla

Ensi kerralla on sitten luvassa muuan muassa kuvia seikkailuista Nagoyan keskustassa japanilaisten opiskelijoiden kanssa.