Uudessa kodissa

Eilen kävimme Japanilaisten opiskejoiden opastuksella rekisteröitymässä Nagoyan kaupungin kirjoille ja kiertelimme sen jälkeen Nagoyan keskustassa. Tänään on sitten lopulta selvinnyt mitä oikeastaan opiskelen täällä tulevan vuoden aikana. Ohjelmassa on pääosin japanin kieltä, mutta myös muuassa Japanin kulttuuria ja tennistä. Kertoilen kuitenkin tällä kertaa tarkemmin uudesta kodistani Nagoyassa.

Talossa ja sen ympäristössä on todella siistiä - vaikka missäpä Japanissa ei olisi...

Asunto on uudennäköinen kerrostalo noin kahdenkymmenen minuutin metromatkan päässä Nagoyan keskustasta ja yhden metropysäkin päässä Chukyon yliopistosta. Asunnolta kävelee yliopistolle reilussa vartissa, joten tulee varmasti kuljettua pääosin jalkaisin. Kaikki Chukion yliopiston vaihto-opiskelijat, joita on kolmisenkymmentä, asuvat tässä samassa rakennuksessa. Talossa asuu lisäksi muita ihmisiä, mutta en tiedä ovatko he kaikki opiskelijoita.

Talon pääsisäänkäynti

Talon toimivat samanlaiselta reikäkortilla, kuin hyttien ovet ruotsinlaivoilla. Ala-aulassa on päivystämässä päivisin ystävällinen japanilainen nainen, jonka kanssa voi keskustella kaikesta mikä askarruttaa mieltä. Aulassa on lisäksi sohvia ja pöytiä sekä langaton netti.

Talon keskellä on pitkämäinen sisäpiha, jonka kautta mennään asuntoihin sisään.

Asuntoni on siisti pikkuinen yksiö, ehkä reilu 15 neliötä, mutta aivan riitävän kokoinen omiin tarpeisiin. Kämpässä on yhden levyn liesi, tiskiallas, mikro, pikkuinen jääkaappi, pieni parveke sekä kylpyhuone, jossa on pieni kylpyamme. Kaappitilaa on runsaasti, kun ottaa huomioon kuinka vähän mulla on mukanani tavaroita. Kämpässä on myös internet-yhteys ja ilmalämpöpumppu. Japanilaiset asunnot ovat niin paljon heikommin eristettyjä kuin Suomessa, että kämppä varsin viileä (alle 20 astetta), vaikka ulkona päivisin alkaa olla mun mielestäni jo helle. Kunnia ei kuitenkaan salli pistää ilmastointia päälle.

Kämpässä oli sinne tullessa peitto, tyyny ja lakanat, mutta ei sitten mitään muuta tarpeistoa. On jännä aloittaa ihan nollatilanteesta, kun mitään perustarvikkeita (esim. wc-paperia) ei ole saatavilla. Olen pikkuhiljaa hankkinut sinne joitain taloustarpeita, mutta aina välillä sitä huomaa olevansa aikeissa käyttää jotain tajutakseen, että eihän sitä olekaan olemassa. Yritän pärjätä mahdollisimman pienellä määrällä keittiöastiastoa ynnä muuta, kun niitä ei sitten kuitenkaan pysty oikein tuomaan takaisin Suomeen ja Japanissa on aika heikosti kirpputoreja. Taloustarvikkeisiin ei ole tosin mennyt juuri rahaa, sillä vajaan sadan metrin päässä on ns. "hyaku en shoppu", eli sadan jenin kauppa. Siellä on myynnissä lähes kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa, ja suurin osa tuotteista maksaa nimensä mukaisesti 100 jeniä (eli vajaan euron).

Raine (Warufuriddo) Ronhorumun postilokero

Mitäs muuta; seinällä on jokin mystinen laite, jonka uskon olevan radio, mutta en ole saanut sitä vielä toimimaan. Alakerrassa on pyykkihuone, jossa on kolikkokäyttöisiä pyykkikoneita ja kuivureita. Ala-aulasta saa lainata pölynimuria ja mahdollisesti myös muita siivousvälineitä. Postit tulevat alakerrassa oleviin numerolukoilla varustettuihin lokeroihin. Roskienkeruu ja -kierrätyssysteemi on sen verran mutkikas, että esittelen sitä joskus ihan omassa tekstissään. Lähetän kämppäni sisältä kuvia jossain vaiheessa kun saa tavarani siellä paikalleen ja asettauduttua kunnolla kodiksi.

Kuulin eräältä Tokiossa tapaamaltani suomalaiselta vaihtarilta kauhutarinoita japanilaisista opiskelija-asuntoloista. Kuulemma niissä on tarkat kotiinsaapumisajat ja jos niistä aikoo joustaa, niin tarvitaan kirjallinen anomus. Kylään ei saa tuoda ketään vastaikkaisen sukupuolen edustajia ja yökylään ei saa tuoda ketään - ei edes omia perheenjäseniä. Helpotuksekseni täällä ei ole moisia säädöksiä, vaan saa elää kuinka epämääräisesti tahansa, kunhan vain kämppä on luovutettaessa ehjä ja siisti.

Ensi kerralla päästään lopulta itse asiaan, eli Chukyon yliopistoon.